Hartsin fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet

Hartsi voidaan jakaa lähteensä perusteella kolmeen tyyppiin: hartsihartsi, puuhartsi ja kelluva öljyhartsi. Hartsilla, joka tunnetaan myös nimellä hartsi, on vaalea väri, korkea happamuus ja korkea pehmenemispiste; Pinus massoniana, joka tunnetaan myös uutena hartsina, on laadultaan huonompi kuin hartsihartsi, sillä on tumma väri, alhainen happamuus ja se on altis kiteytymään tietyistä liuottimista; Kelluva öljyhartsi, joka tunnetaan myös nimellä mäntyöljyhartsi. Hartsi on läpinäkyvä ja hauras kiinteä luonnonhartsi, joka on monimutkainen seos, joka koostuu hartsihapoista (abietikkahappo, merimäntyhappo), vähäisistä määristä rasvahappoja, hartsianhydridiä ja neutraaleja aineita. Hartsin pääkomponentti on hartsihappo, jonka osuus on noin 90%, jonka molekyylikaava on C19H29COOH ja molekyylipaino 302,46. Hartsihappo on edustavin hartsihappo, joka kuuluu tyydyttymättömiin happoihin, sisältää konjugoituja kaksoissidoksia, absorboi voimakkaasti ultraviolettivaloa ja voi automaattisesti hapettua tai aiheuttaa jälkihapetuksen ilmassa. Hartsi on ulkonäkö vaaleankeltaisesta vaaleanruskeaan, lasimaisen kiillon ja tärpätin tuoksuisena, tiheys 1.060-1.085g/cm3. Kuuluu amorfiseen, ilman sulamispistettä, jonka pehmenemispiste (yleinen menetelmä) on 72-76 astetta ja kiehumispiste noin 300 astetta (0,67 kPa). Lasittumislämpötila Tg on 30-38 astetta. Taitekerroin on 1,5453. Leimahduspiste (avoin kuppi) 216 astetta. Syttymispiste on noin 480-500 astetta. Helposti ilmassa hapettuva ja väriltään tummeneva.